Kaksi viikkoa sitten tähän aikaan olin lähtöselvityksessä Helsingin länsiterminaalissa ihmettelemässä, mihin kaverini lippuvaraus oli kadonnut. Onneksi nyt kaksi viikkoa eteenpäin olen töissä odottelemassa, että alkaisi vappuvapaat.

 

Sain Mirjalta luvan käydä saunassa (ja aloitaa tuon hikoilun) nyt vappuna ja aion toden totta ottaa sen vapautuksen iloisin mielin vastaan! Eli olen menossa saunomaan. Käytän edelleen rintaliivien alla haavalappuja, sillä tikkien poiston jälkeen kuivunutta verta on kertynyt haavojen reunoille. Ajattelin tällä viikolla katsella, josko nuo haavalaput ottaisi jo pois alkaisi silloin arvekit paranemaan nopeammin. Hyvin ne voivat kyllä jo nytkin, eivät ole enää edes kovin pahasti kohollaan.

 

Viikonloppuna kävin myös vähän pidemmällä matkalla ajamassa (sellaiset 200km) ja hyvin meni ajomatka. Puoli kahdeksan aikoihin lauantaina sitten tuli mieleen, että eräs blogini lukija on varmaan jo päässyt leikkauksesta ja toivottavasti heräämöstäkin niihin aikoihin. Tuli jotenkin hassu olo ajatella, että siellä nyt joku on hieman tokkurassa ihmetellen uusia rintojaan, ihan niin kuin itsekin oli pari viikkoa sitten.

 

Tuli myös viikonloppuna huomattua, että niinkin läheiset ihmiset kuin oma perhe (vanhemmat ja sisarukset) eivät huomanneet minussa mitään eroa. Olin kyllä ihan tyytyväinen siihen, koska en ole valmis vielä kertomaan heille, missä leikkauksessa olen ollut. Perheeni on aika vanhoillinen minua lukuunottamatta ja tämä leikkaus olisi varmasti suuri järkytys.

 

Mutta tiivistettynä nyt: hyvin menee! Ja paremmin tulee vielä menemään!

 

PS. Muistin jotakin oleellista. Itsellä ainakin rintalihakset sekä ylimmät vatsalihakset ovat niin jumissa uuden painon takia, että rinnoissa tuntuu välillä olevan sellaisia ison marmorikuulan kokoisia "möykkyjä." Nämä möykyt ilmestyvät jos 1.) hengitän oikein syvään 2.) röyhistän rintaani 3.) puen paidan, joka painaa rintojen kohdalta. Kumminkin kun käsin tunnustelen, näitä möykkyjä ei löydy ja jos hieman hieroo,tämä tunne katoaa. Huomasin ainakin itse, että eilen venytellessä tämä tunne katosi ja liittyy ilmeisestikin juuri lihasten täydelliseen jumimiseen. Eli ei hätää jos joku tuota on miettinyt, täällä löytyy toinen jolla tuollaisia paukkuja on (:

 

Kuvia:

2vko leikkauksesta. Arvet alkavat näyttää hyvältä ja rinnat alkaneet laskeutua. Kuvassa näkyy, kuinka oikea on alkanut olla hieman alempana kuin vasen.

Arvet 2vko leikkauksesta. Leikkauksen alku näkyy isompana ja verta on kuivunut sen päälle. Myös tikkien päätyjen alut näkyvät. Alemmassa kuvassa oleva piste arven päällä on luomi, ei vesikello.