16.4 oli leikkaus ja siitä lähtien on parantuminen lähtenyt vauhdilla käyntiin. Oikeita, kaarituellisia rintaliivejä on tullut pidettyä jo yli kuukauden päivät ilman ongelmia. Viime viikolla nukuin koko viikon putkeen ilman tukiliivejä (itse asiassa täysin yläosattomissa) ja kaikki on OK. Ongelmia ei ole ollut! Aikaisemmin nukkuessani ilman liivejä on rintani kipeytyneet n. kahden yön jälkeen tai vaihtoehtoisesti siirtyneet kyljellä nukkuessa kasvamaan kyljestä. Nyt ne pysyvät paikallaan, mitä nyt liikkuvat kuten normaalien rintojen kuuluu.

Silikoni on muuttunut hyvinkin pehmeäksi ja tuntuu aidolta rinnalta. Niiden kavereiden - joiden olen antanut näitä testata - kommentit ovat olleet hyvinkin samankaltaisia. "Eihän näitä erota aidoista!" Ei niiden ole tarkoituskaan erottua. Jotkut ovat myös luulleet, että tissit olisivat kumimaiset tai kovat. Ehhehei. Nämä ovat pyöreät ja pehmeät - kuin aidot, isot rinnat.

Arvet ovat haalentuneet hyvin, eivätkä enää erotu kovin kirkkaana. Ihmiset, jotka näkevät arvet ekaa kertaa saattavat sanoa, että näyttääpäs pahalta. Tottakai ne näyttävät pahalta sellaisen silmiin, joka ei ole nähnyt niitä aivan leikkauksen jälkeen tai alku paranemisvaiheessa, jolloin ne olivat kirkkaan punaiset. Nyt arvet ovat aivan vaaleanpunaiset eivätkä ole enää koholla.

Tunto rinnoissa on vähän niin ja näin edelleen. Välillä tuntoa on, välillä liikaakin ja välillä taas ei ollenkaan. Nännit ovat odella herkät ja välillä vielä tummat. Jos sitten hieman hieraisee, muuttuu nänni jälleen normaalin väriseksi. Minua tuo tunnon puuttuminen ei ole toistaiseksi häirinnyt, koska tunnollisiakin päiviä on. Ainoastaan tuolloin, jos rinnan alapuolella on kohta joka kutisee, tunnon puuttuminen on ongelma. Vaikka miten raapii, se kutina ei katoa! Ja yleensä tuo alue, mikä ei tunne mitään, on juurikin rinnan alaosa. Yläosa kyllä tuntee.

Tässä tuli myös todistettua pari harhaväitettä vääräksi silikonirinnoista:

1. Silikonirinnat räjähtävät lentokoneessa: Väärin. Silikonirinnoilla voi mennä lentokoneeseen. Tein nousun yhteensä neljästi ja laskeutumisen myös, eikä rintani ole ieläkään räjähtäneet taikka muuttaneet kokoa / muotoa. Edes väriä.
2. Röntken ei onnistu silikonitisseillä: Väärin, kyllä onnistuu. Keuhkokuva tuli hyvin selkeänä ulos.
3. Liika paino rinnoilla räjäyttää silikonin: Väärin. Pudotin 60kg painon rintojeni päälle ja edelleen ehjät ovat. Epäilen, että silikonit pelastivat itse asiassa rintalastani.
4. Silikonien kanssa ei voi käyttää kaarituellisia liivejä / olla ilman liivejä. Väärin. Kuten aiemmin mainitsin, olen käyttänyt paljon kaarituellisia liivejä ja olen kesän aikana ollut paljon ilman liivejä. Kerran jopa kolme päivää putkeen, kunnes vaihdoin paidan jossa oli pakko pitää liivejä.
5. Silikonit eivät kestä kylmää. Väärin. +6 asteista vettä ainakin kestää.

Jos jollakin on joitakin myyttejä liittyen silikoneihin ja ne ovat ihan tavisihmisen kokeiltavissa ilman, että se aiheuttaa terveydelle turhia riskitilanteita (en hyppää katolta koettaakseni, hyppäänkö ilmaan silikonien takia), niin laiteltaa palautetta niin voin testata!

Vastailen tässä nyt aiemmin tulleisiin palautteisiin, joihin en vuodatuksen käyttökatkon takia pystynyt vastaamaan:

V: Täällä menee hyvin! Kuten varmaan päivityksestä tulikin jo huomattua. Hieno homma, että sinullakin on nuo rinnat jo ns. "normaalit" ja arvet melkein kadonneet. Pääsee nauttimaan oikeista, melkein luomutisseistä!

Sitten minun tisseistä muiden tisseihin. Kuinka moni on lukenut kyseisen jutun? www.iltalehti.fi/hullumaailma/2012060915687928_hu.shtml
Ja seuraava kysymys, kuinka moni silikonirinnat ottanut huolestui tuosta / kuinka moni jotka ovat miettineet silikoneja alkoivat mielessään ottaa takapakkia?

Minusta tuo uutinen oli lähinnä huvittava, enkä itse todellakaan alkanut tökkiä omia Mentoreja siinä pelossa, että ne päättäisivät poksahtaa yllättäen kanssa. Miksi?
1. Jutussa sanottiin, että leikkauksesta oli jo 6vko, kun arvet aukesivat. Miten huonosti tikatut leikkaushaavat täytyvät olla, että arvet popsahtavat ulos?! Itsellä nuo olivat ummessa jo parissa viikossa! Ja viikonlopulla näin, kuinka eräällä läheisellä oli poistettu kasvain vatsan alueelta ja tuo haava oli ainakin sellainen 30-40cm pituinen ja jo viikon sisällä ummessa. Kertooko tuo jotakin kirurgin pätevyydestä?
2. Kun täällä haukutaan Tiina Jylhää ja muita kauneuskirurgiaa tekeviä tahoja, niin nimi on aina esillä. Tässä jutussa ei kerrottu yhtään mitään edes siitä, missä leikkaus on tehty tai kuka sen on suorittanut.
3. Myöskään silikonien valmistajaa ei kerrottu. Nainen on kuulemma itse ottanut selvää asioista, mutta lehtijuttu ei kerro, oliko silti m, - tai pip-implantit naiselle tullut.
4. '' Leikkaushaava avautui ja keltainen neste valui ulos minuutin ajan'' eikö tuo jo paljasta, että rinnat olivat tulehtuneet? Keltainen neste on aika varmasti ollut mätää, jota rinta on kerännyt tulehduttuaan. Itse ainakin katselin, että minulle laitettavissa silikoneissa oleva neste oli täysin kirkasta. Miksi nainen ei hakeutunut hoitoon?

Nämä ovat tottakai vain omia mietteitä, mutta kun minulle näytettiin tämä juttu sillä perusteella, että "älä nyt pelästy ja ala panikoida" niin loukkaannuin hieman siitä. Miksi pitäisi alkaa panikoida, kun minulla on lähtökohtaisesti ihan eri tilanne kuin kyseisen jutun naisella?

Minusta vaan olisi kiinnostava tietää, kuinka moni ottaa noita lehtijuttuja täysin tosissaan ja alkaa perua päätöksiään tai pelätä asian kannalta.

Sain myös vihdoin ja viimein GroupOnilta tilaamani tuotteet, eli ''Kolmet tukea antavat WauwBra-rintaliivit musta, beige ja valkea vain 34,90€ (arvo jopa 198,00€)" Hermot meni jo tilatessa näitä. Tuotteessa luvattiin toimitus 3-4vko sisällä, mutta kun 5vko oli kulunut niin otin yhteyttä ja kyselin, missä mättää. No varastolta (Ranskasta) oli kyseinen tuote kokonaan loppunut ja olivat unohtaneet vain minulle ilmoittaa. Ilmoittivat vasta, kun perään kyselin. Olivat kuulemma saaneet uuden erän ja laittavat pakettia tulemaan. Tästä huolimatta matka kesti vielä pari viikkoa, eli sain odotella noita liivejä yli 6vko! En olisi asiasta niin paljon tuohtunut, jos minulle olisi edes ilmoitettu, että tuotteen lähetys myöhästyy, mutta kun nuo patonginpaskiaiset eivät vaivautuneet niin paljon asian eteen tekemään. Uhkasin vielä ottaa asian käsittelyyn  kuluttaja neuvonnan kanssa, jolloin asia vasta lähti etenemään. Ja kaikesta huolimatta Ranskan pääty kehtasi vielä pyytää minua kirjoittamaan englanniksi kirjoittamani mailin RANSKAKSI! Silloin paloi käpy ja kirjoitin äkäisenä, että meillä suomessa ei todellakaan puhuta ranskaa, että saavat luvan hankkia tulkin ja vähän äkkiä jos haluavat asian rauhassa selvittää. Englanninkielen taito löytyi hyvin nopeaan tämän jälkeen... Silti rahojen palautuksessa menisi yhtä pitkä aika - ellei pitempikin, joten päätin olla palauttamatta tuotetta. Päätin vain ikinä olla ostamatta GroupOnilta enää yhtään mitään tuotetta, joka vaatii lähettämistä postitse.

Rintaliivit itsessään ovat todella mukavan tuntuiset. Tilasin koon S, joka sopii minulle hyvin. Kangas on ilmeisestikin lycraa (paksumpi versio sukkahousuista) ja venyy mukavasti, hengittää ja antaa tukea, minusta jopa paremmin kuin urheiluliivit. Mistään ei paina ja hengittäminen on helppoa. Kannatti siis kyseisiä liivejä odottaa!

Jouduin myös hakemaan harrastukseeni sairaslomaa (tankotanssi) sillä yläkroppani ei jaksanut vielä pitää minua kaikissa pyörähdyksissä niin hyvin tangolla, etten olisi näyttänyt kärsivältä tai tönköltä. Laitoin Mirjalle pyynnön maanantaina ja keskiviikkona tuli kirje postitse. Todella nopeaa toimintaa! Olin aivan ällikällä lyöty. Mutta ajoissa tuli ja myös tankotanssin opettajani oli tyytyväinen lääkärin todistukseen.

Kuvia parantumisesta:

Tällainen paketti / purkki on minulla käytössä. Maksoin alle 20€ ja käytetään kaksi kertaa päivässä aamuin illoin.

Oikean rinnan arpi.

Vasemman rinnan arpi.

Oikea rinta sivusta, näkyy myös mihin asti tuo arpi ylettää ja miten selkeästi näkyy tällä hetkellä. Kädettömyyteni johtuu siitä, että nostin kädet kohti kattoa kuvauksen ajaksi.

Ja samat rinnat edestä. Tällä lailla mm. mieheni kuulemma rintani näkee, eli arvet eivät näy suoraan edestä katsottuna, vaikka kirkkaan punaiset ovatkin.

Viikko 2:

Kuvia 3.5.2012

Turvotusta löytyy vielä molemmista rinnoista, mutta tunto on alkanut tuolloin hiljalleen tulla takaisin.

Tämä ihmeellinen jänne, suoni (suoli), kiinnike josta jouduin ottamaan yhteyttä. Löytyy siis myös vasemman rinnan alta, mutta nykyään eivät ole enää noin pitkät vaan n. 1cm pituiset. Eivät myöskään enää ole kovinkaan arat ja hieron niitä melkeinpä päivittäin.

Viikko 3:

Turvotus alkanut laskea varsinkin oikeasta rinnasta. Pinkeys alkanut hiljalleen kadota ja rinnat muuttuvat pehmeämmiksi. Tunto palautunut osittain ja rinnat aika-ajoin hyvinkin arat. Nännit kuuluvat kosketuskielto-alueeseen.

Sivuprofiilia viikolla 3

Kuvia:

Vasen arpi, ei rupea, edelleen rinta turvonnut ja välillä tunnoton alapuolelta. Yläpuolelle tullut tunto, nännissä tunto välillä.

Oiken puolen rinnan arvessa pieni rupi kohdassa, josta leikkaus on aloitettu. Arpi ei ole koholla. Turvotus kadonnut ja koko rinnassa ja nännissä on tunto.

Eroa ei kovin hyvin huomaa, mutta vasen on silti enemmän koholla ja turvonneempi.

Nyt kolmen viikon parantelun tuloksena vat rintani alkaneet näyttämään jo oikeasti rinnoilta. Turvotus on hävinnyt oikeasta rinnasta kokonaan ja vasemmasta osittain. Tällä hetkellä rintani ovat eri paria ja huomattavan eri kokoiset, mutta päivä päivältä alkavat olla enemmän ja enemmän saman näköisiä. Oikea rinta on myös laskeutunut ja istuu nyt aivan samalla lailla kuin aiempi aito rinta. Nänni on saanut myös tuntonsa takaisin, mitä en nyt hirveästi hehkuta. Todella kosketusarka ja rintaliivitkin tuntuvat todella pahalta. Koskettaminen ei onnistu ja rasvaaminen on todella inhottavaa. Vasen ei ole saanut vielä tuntoaan takaisin ja voin rauhassa nipistellä itseäni tuntematta yhtään mitään.

Arvet ovat myös alkaneet muuttua vaaleammiksi ja kadota. Rupi ja kuivunut veri on lähteneet irti ja tikit ovat mitä ilmeisemmin suurimmaksi osaksi sulaneet, koska arvet eivät ole enää kovin kohollaan. Huomasin kumminkin molempien arpien uloimmassa reunassa, lähellä kainaloa, kaksi vaaleaa juovaa. Juovat tulevat esiin venytellessä ja ovat n. 0,5cm paksuja ja 3-4cm pitkiä. Nämä juovat ovat todella kipeitä ja kipu on jatkuvaa. Jos sormella vetää kevysti päältä tuntuu kuin puukolla vetäisi. Nämä juovat vielä kaiken lisäksi osuvat urheiluliivien alareunan kohdalle, joka tekee jokapäiväisestä elämästä inhottavaa. Mutta kaikkeen tottuu. Juovat ovat kuulemma normaaleja paranemisvaiheessa ja ilmeisesti joko a.) jänteitä tai b.) pieniä lihaksia. En ole varma kumpaa, mutta ärtyneitä ovat. Molemmilla puolilla löytyy tällaiset, mutta oikealla puolella nämä ovat selkeästi paremmin erottuvana. Mirja vastasi minulle sunnuntai-iltana, kun paniikki yritti ottaa vallan minun ja mieheni ihmetellessä tätä uutta löytöä. Juovat olivat nimittäin aiemmin vain tuntuneet, ei näkyneet.

Nukkuminen onnistuu hyvin, edelleen herään kesken unien kun käännyn kyljelleni ja tuen vaistomaisesti vastakkaisella kädellä sen kyljen rintaa, jolle olen kääntymässä. Sen jälkeen uni jatkuu.

Hierontaa olen poikkeuksetta tehnyt joka päivä ja olen myös alkanut rasvaamaan rintojani. 24/7 urheiluliivit aiheuttavat yllättävän helposti kuivaa ja kireää ihoa, joka sitten helposti kutiaa kun iho joutuu rasituksen alle. En ole käyttänyt haavalaastareita tai vastaavaa enää viikkoon, jonka takia arvet ovat alkaneet paranemaan paljon nopeammin.

Kävin myös viikonloppuna ensimmäistä kertaa kuntosalilla leikkauksen jälkee. Treenit sujuivat hyvin, vaikka osia jalkalihaslaitteita joutui jättämään välistä ja osissa painoja piti vähentää huomattavasti aiemmasta. Ihmeen monessa liikkeessä kumminkin tulee jännitettyä myös yläkroppaa, kun alkaa olemaan ns. äärirajoilla. Tyydyin suurimmaksi osaksi siis kävelemään juoksumatolla eri kulmissa ja polkemaan kuntopyörää. Piti myös siitä huolimatta käydä tekemässä jalkaprässi,  etu- ja takareidet, pohkeet sekä "gynekologi". Eli siis laite, jossa ollaan jalat harallaan ja joko levitetään haaroja tai sitten suljetaan. Minulle tulee tuosta aina mieleen gynekologin pöytä, en voi sille mitään!

Tiivistettynä: hyvin voidaan ja vauhdilla parannutaan!

Sain Mirjalta luvan käydä saunassa (ja aloitaa tuon hikoilun) nyt vappuna ja aion toden totta ottaa sen vapautuksen iloisin mielin vastaan! Eli olen menossa saunomaan. Käytän edelleen rintaliivien alla haavalappuja, sillä tikkien poiston jälkeen kuivunutta verta on kertynyt haavojen reunoille. Ajattelin tällä viikolla katsella, josko nuo haavalaput ottaisi jo pois alkaisi silloin arvekit paranemaan nopeammin. Hyvin ne voivat kyllä jo nytkin, eivät ole enää edes kovin pahasti kohollaan.

Viikonloppuna kävin myös vähän pidemmällä matkalla ajamassa (sellaiset 200km) ja hyvin meni ajomatka. Puoli kahdeksan aikoihin lauantaina sitten tuli mieleen, että eräs blogini lukija on varmaan jo päässyt leikkauksesta ja toivottavasti heräämöstäkin niihin aikoihin. Tuli jotenkin hassu olo ajatella, että siellä nyt joku on hieman tokkurassa ihmetellen uusia rintojaan, ihan niin kuin itsekin oli pari viikkoa sitten.

Tuli myös viikonloppuna huomattua, että niinkin läheiset ihmiset kuin oma perhe (vanhemmat ja sisarukset) eivät huomanneet minussa mitään eroa. Olin kyllä ihan tyytyväinen siihen, koska en ole valmis vielä kertomaan heille, missä leikkauksessa olen ollut. Perheeni on aika vanhoillinen minua lukuunottamatta ja tämä leikkaus olisi varmasti suuri järkytys.

Mutta tiivistettynä nyt: hyvin menee! Ja paremmin tulee vielä menemään!

PS. Muistin jotakin oleellista. Itsellä ainakin rintalihakset sekä ylimmät vatsalihakset ovat niin jumissa uuden painon takia, että rinnoissa tuntuu välillä olevan sellaisia ison marmorikuulan kokoisia "möykkyjä." Nämä möykyt ilmestyvät jos 1.) hengitän oikein syvään 2.) röyhistän rintaani 3.) puen paidan, joka painaa rintojen kohdalta. Kumminkin kun käsin tunnustelen, näitä möykkyjä ei löydy ja jos hieman hieroo,tämä tunne katoaa. Huomasin ainakin itse, että eilen venytellessä tämä tunne katosi ja liittyy ilmeisestikin juuri lihasten täydelliseen jumimiseen. Eli ei hätää jos joku tuota on miettinyt, täällä löytyy toinen jolla tuollaisia paukkuja on (:

Kuvia:

2vko leikkauksesta. Arvet alkavat näyttää hyvältä ja rinnat alkaneet laskeutua. Kuvassa näkyy, kuinka oikea on alkanut olla hieman alempana kuin vasen.

Arvet 2vko leikkauksesta. Leikkauksen alku näkyy isompana ja verta on kuivunut sen päälle. Myös tikkien päätyjen alut näkyvät. Alemmassa kuvassa oleva piste arven päällä on luomi, ei vesikello.

Scandinavia and the world

Jos osaat Viroon mennessä pari sanaa viroa riittää se siihen, että virolaiset alkavat kohdella sinua kuin ketä tahansa toista virolaista, vaikka he tietävät, että et ole virolainen. Sama tapahtuma toistuu suomessa. Jos tapaat ulkomaalaisen, joka on vaivautunut opettelemaan edes pari sanaa suomea on se suomalaiselle positiivinen yllätys. Siispä ajattelin kasata tänne muutaman hyödyllisen sanan / lauseen Viroksi:

!Huomaa, että viron kielessä B lausutaan P, P taas PP, G lausutaan K, K taas KK, D lausutaan T ja T lausutaan TT ja L taas on pehmeäsointuisempi!

Kiitos - Aitäh
Paljon kiitoksia - Suur tänu
Ole hyvä - Palun
Anteeksi - Vabandust (sana lausutaan vapantustt)
Anteeksi, missä on...? - Vabandage, kus on...?
Voisitteko...? - Kas te voiksite...?
WC - WC
Satama - Sadam
Taksi - Takso
Sairaala - Haigla
Apua! - Appi!
Päivää - Tere päevast
Tervehdys - Tere
Hyvää yötä - Head ööd
Etsisin... - Ma otsin...
Minä olen... - Mina olen
Minun nimeni on... - Minu nimi on...
Hauska tavata - Naljakas kohtuda
Paljonko tämä maksaa? - Kui palju see maksab?
 

Kokemuksen rintaäänen kautta voin sanoa, että toimii. Kun oli Virossa vaihdossa, niin ensimmäisen viikon aikana pärjäsin pelkällä "Kiitos, ole hyvä, anteeksi, päivää" oikein hyvin, kunnes opin puhumaan paremminkin. Pienikin asia tai ele kyllä sulattaa jään. Ja vaikka kieli kuulostaakin hassulta, niin en yritä juksata. Kiitos on todellakin aitäh!

Minun kohdalla varmaan sattuu aina näitä kommelluksia ja Mirja nauroikin, että minulle varmaan jää todella huonot mielikuvat ja ruodin paikan blogissani kun tälläkin kertaa tuo tapaaminen vähän siirtyi. Aikani oli yli puoli tuntia myöhässä, mutta eipä minulla ollut minnekään kiire. Istuskelin kaikessa rauhassa Alexandran pehmeillä sohvilla.

Minua oli kaverien toimesta peloteltu tikkien poisotolla ja odotin jotakin aivan kamalaa toimenpidettä! Kuulin, että jos tikkeihin on jämähtänyt kuivunutta verta, tulee se sen verran repimään ihoa, että se koskee. Kuulemma eräällä tikkien pois otto ollut kivuliaampaa kuin itse niiden laittaminen. Onneksi kumminkin voin todeta, että omalla kohdalla näin ei ollut. Minulta leikattiin vain tikin päiden solmut pois ja loput jääkin sulamaan arpien alle. Oikean rinnan tikin pää oli kyllä mennyt hieman ihon alle ja sitä jouduttiin kunnolla vetämään, mutta en silti sanoisi, että toimenpide sattui. Myöhemmin kyllä rintaa alkoi hieman koskemaan ja kutittamaan niin maan perkuleesti. Tunnotonta tissiä on vain aivan turha raapia, ei se kirppu sieltä katoa!

Sain myös ohjeita, kuinka rintoja pitää hieroa. Mistään sipsuttelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kunnon hieronnasta. Jostain kumman syystä oma mieheni oli erittäin tyytyväinen hierontaliikkeeseen, jossa rintojen ulkoreunoja painetaan sisään päin. Tämä sai nimen "herutushieronta."

Sain myös hikoiluluvan vapuksi, mikä tarkoittaa sitåä, että pääsen saunaan! Saan myös aloittaa kävelylenkit sekä salitreenin alavartalolle. Ylävartalotreeniä saan odotella vielä toista kuukautta, mutta minusta on mukava päästä jo tekemään jotakin. Sain myös - luojan kiitos- luvan nukkua mahallaan ja kyljellään! Mieheni kertoikin heti aamulla, että olin kuulemma näyttänyt todella tyytyväiseltä nukkuessani, eikä ole ennen nähnyt minua niin onnellisen näköisenä nukkumassa. Ja yllättäen olin kyljelläni.

Sain myös luvan olla päivässä 2-3h ilman rintaliivejä. Eilen siis kasasin itselleni herkkuja ja simaa ja vallottauduin sohvalle katsomaan elokuvaa ilman rintaliivejä. Aluksi fiilis oli hieman hassu kun tuntui edelleen, että maan vetovoima pudottaa upouudet tissini, mutta pian totuin tunteeseen ja se ei häirinnyt enää. Edelleen minusta tuntuu, että rinnoissa on vieraat esineet, mutta nyt on alkanut olemaan hetkiä, jolloin en huomaa mitään. Sama tunne kuin entisillä tisseillä, ne vain ovat, ei niitä huomaa. Jos joku pyytäisi kuvailemaan tunnetta, kehottaisin ostamaan itselle 2-3 kuppikokoa liian suuret silikonirintaliivit (näitä itse liimautuvia) ja kantamaan niitä mukana. Koko ajan tunne, että nyt ne putoavat.

Ajattelin myös eilen illalla testailla huvin vuoksi vanhoja bikineitä. Kyllähän ne päälle menivät, mutta ero oli huomattava. Ennen kuppi peitti kokonaan rintani, nyt bikinin kuppi peitti 1/4 rinnoista tietyissa malleissa ja toisissa 1/3. Jos siis en löydä mieleisiä bikineitä, voin vielä silti pitää vanhoja hyvillä mielin, koska kyllä ne peittävät kriittiset alueet. On sitä nähty naisia pienemmissäkin bikineissä keikaroivan! Testasin myös teatteriharrastukseen ostamiani kaarituellisia liivejä (2kpl) 75D-kuppikoko oli liian pieni (!) ja ennen sain täyttää sitä aivan huolella noilla D-silikonirintaliiveillä, että olivat edes vähän aidomman näköiset. Testasin sitten eri valmistajan liivejä, 85C ja ne sopivat aivan täydellisesti! (paljaalla silmällä katsottuna koko C on isompi huomattavasi) Näytti, kuin olisin käynyt leikkauksen jälkeen ostamassa ne. Olin niin tyytyväinen, että silmäni kostuivat väkisinkin.

Vaikka tämä parenemisaika ei ihan ruusuilla tanssimista olekaan, olen todella tyytyväinen, että ryhdyin tähän.